Viimeaikoina on ollut pari pientä masisteluhetkiä erinäisistä syistä mutta niistä on päästy yli. Yksi isoin tekijä siinä ylitse pääsemisessä on ollut rakkaimman tuki. Vaikka en paljoa aio avaitua tosi henkilökohtaisista aiheista täällä, tahdon silti jakaa erään pienen tarinan kanssanne :) Tarinan rakkaudesta ja siitä kuinka elämä voi muuttua kerta heitolla.
Kutakuinkin vuosi sitten tutustuin erääseen noin kolme vuotta vanhempaan mieshenkilöön. Tämä mies kiinnostui minusta heti ja alkoikin piirittämään oikein urakalla. En voi kieltää etteikö muakin olisi kinnostanut, herra oli ulkoisesti ja sisäisesti kaikkea mitä olisin voinut toivoa. Ihana, komea, pitkä, mukava, hauska, luotettava, rehellinen, täydellisen epätäydellinen. Unelmamies ettenkö sanoisi. :D Olin kuitenkin aluksi hiukan varovainen - olin todella, TODELLA epävarma itsestäni enkä halunnut vaikuttaa missään mielessä epätoivoiselta.. Kaikkein kauheinta olisi saada epätoivoisen läskin maine jos kaikki ei menisikään ihan putkeen.
Mies kuitenkin jatkoi piirittämistä (ei siis sellasta inhottavaa piirttämistä, kivaa ja söpöä sellaista), kehui minua kovasti ja halusi aidosti tutustua minuun. Eipä siinä enää auttanut muuta kun antaa sydämen viedä ja tässä sitä ollaan vieläkin. :)
Suhteessamme ei oikeastaan isoja ongelmia ole ollut, huonoja päiviä on tietenkin kaikilla. Olen kuitenkin aika herkkätunteinen ja otan helposti itseeni sellaisetkin jutut joita ei ole tarkoitettu ilkeiksi. Myös hänellä on taipumus murjottaa aina välillä, lähinnä stressin vuoksi ja silloin hän saattaa sanoa aika pahastikin. Välillä hän on myös vähän turhan mustis, vaikka syytä ei todellakaan ole. Hän on ainoa jonka haluan. ♥
Hän on parasta mitä voisin kuvitella koska..
Hän kehuu minua päivittäin ja saa minut tuntemaan itseni söpöksi, kauniiksi, seksikkääksi.
En ollut ennen häneen tutustumista koskaan pitänyt itseäni minään. En edes keskivertona.
Ollessani vähemmän puettu (voi kun kaunis ilmaisu :D) hän ei katso pahalla pömppistäni eikä löllöjä reisiäni vaan kaappaa syliin ja saa minut jälleen tuntemaan itseni prinsessaksi. Huonona päivänä hän ei haistata pitkiä kun kitisen turhasta, vaan rauhallisesti kertoo olevani hönö ja saa minut tajuamaan että natisin (vaihteeksi) turhasta. Kun itken menkkakivuissani, hän ottaa kainaloon, silittää ja joskus jopa keittää kaakaota. Kun olen innoissani jostain, hän iloitsee kanssani. Hän puolustaa minua tilanteesa kuin tilanteessa ja tappaa nurkassa vaanivat hämähäkit. Hän on sitä mieltä että näytän suloiselta Hello Kitty yöppärissäni ja jopa kehuu kokkauksiani! :D Hän katsoo kanssani hömppäelokuvia, kunhan minä katson hänen kanssaan scifiräiskettä. Jos satun herkistymään (olen oikeasti kamala itkupilli), hän kuivaa kyyneleeni. Välillä hän kuiskii korvaani yhteisen lempibändimme rakkauslaulun sanoja ja pitää lähellä. Hänellä on myös samankaltainen tausta kuin minulla. Meillä on samat arvot ja haluamme samoja asioita elämältä. Hän kutsuu minuja söpöillä lempinimillä ja jos emme ole yhdessä, hän lähettää iltaisin hyvänyön viestejä. Hänen kanssaan pystyn puhumaan ihan mistä tahansa. Hän hieroo selkääni aina kun saan sen jumiin. Hän tekee maailman parasta ruokaa. Iltaisin hän antaa pusun ja aamulla se on ensimmäinen asia jonka koen. Hän ei arvostele minua ja hyväksyy minut juuri tälläisenä. Ei riitä sanoja kuvaamaan kuinka paljon rakastan ja välitän tästä ihmisestä.
Elämäni on muuttunut niin paljon reilussa vuodessa. Olen itsevarmempi, osaan jopa rakastaa itseäni. Olen saanut elämääni ihmisen johon voin luottaa, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Hän on myös paras ystäväni jota minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. On ihminen jota ajattelen viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. On jatkuva ikävä jos ei voi olla toisen lähellä. En ikinä unohda ensimmäistä kertaa kun hän kertoi rakastavansa minua tai sanoi minun tekevän hänet onnelliseksi. I ♥ YOU, J.
Onko teillä joku joka tekee teistä onnellisia? :)
En tiedä oliko tämä teistä ihan turha postaus :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti